sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Viimeinen viikko

Voi ei! Viimeinen viikko!

Tämä on "voi ei" siksikin, koska aivan ihana harjoittelu jakso täällä on loppumaisillaan ja "voi ei" siksi, koska pääsen vihdoinkin kotiin!

Näyttöviikko meni ohitse yhtä nopeasti kuin pikajuna, että miten tässä kerkeää osaamistaan näyttämään, kun tuntui että aika menee kuin siivillä. Vaikka viime sunnuntaina podin koti-ikävää tai enemminkin Suomi-ikävää ja olin aivan varma että aika menee matelemalla, ei se sitä kuitenkaan tehnyt. Päivät kun on töissä ja iltaisinkin on jotain tekemistä aika menee nopeaan.

Kävin ennen näyttöviikkoa eräässä toisessa hoivakodissa. Siellä on päivätoimintakeskus vanhuksille, jotka asuvat yksin kotona, omaisen kanssa tai he odottavat kotona hoivakotipaikkaa. Tällaisille palveluille on paljon tarvetta niin Suomessa kuin Ruotsissa. Haku päivätoimintakeskukseen tapahtuu Motalan kunnan kautta. Kun vanhukset sitten valitaan asiakkaiksi, käyvät paikan työntekijät haastattelemassa asiakkaat heidän kotonaan. Haastattelu tehdään asiakkaan kotona siksi, että koti on meidän jokaisen henkilökohtainen paikka, jonne jokainen kerää hyvien aikojen muistoksi kuvia, esineitä yms. Koti kertoo asukkaastaan paljon. Näin työntekijät saavat helposti selville mistä asiakas pitää, ja kuvien takaa löytyy erilaisia tarinoita.

Asiakkaat saapuvat aamuvarhaisella kello 8 aikaan päivätoiminta keskukselle. Siellä syödään aamupalaa ja jutellaan mukavia. Sen jälkeen voi osallistua yhteiseen toimintaan, tai vaikkapa lukea lehteä. Lounas on puoliksi valmisruokaa, eli se lämmitetään paikanpäällä. Siksi näin että saadaan ruuan tuoksua tiloihin. Ruuan tuoksu tuo meille kaikille turvallisen olon, eikös vain? Sen jälkeen on taas jotain tekemistä. He käyvät myös erilaisilla retkillä, kuten Övralidissa, jonne ei ole pitkä matka.

Talossa on kaksi siipeä, jossa kummallakin puolella työskentelee aina kaksi ihmistä. He ovat aina samoja hoitajia, koska sekin osaltaan tuo turvallisuuden tunnetta.
Kumpikin siipi on pohjaratkaisultaan erilainen. Toisella puolen on ensin olohuone, josta mennään keittiöön. Toinen puoli on pitkän omaisempi ja ensin on käytävä, jonka varrella on lepohuone, askarteluhuone, sen jälkeen olohuone ja lopuksi keittiö. Toisella puolen on myös aivan ihana "kirjasto". Koko talo on sisustettu vanhoin esinein, keittiön kaapeista lähtien. Sisään astuessa voisi luulla tulleensa mummon mökkiin. Tästä Suomeenkin mallia, ei kaiken tarvitse olla modernia ollakseen valoisaa ja tilavaa, vaan oikeilla ratkaisuilla myös kaikki vanha saadaan näyttämään mahtavalle. Ikkunoilla paljon kasveja ja kirjahyllyissä vanhoja kirjoja ja pelejä. Tykkään.

Samuelsberg

Kuva Motalan kunnan sivuilta


Meillä myös Solbackenissa on ollut kivaa. Viime viikolla grillasimme koko talon voimin ulkona ja kuuntelimme Östgötan Brasskvintettia. Mukava tapahtuma, vaikka olikin aika kylmä ilma. He soittivat erilaisia tuttuja ruotsalaisia lauluja, joita en ollut ikinä kuullutkaan :D 

Ennen kappaleen esittämistä he kertoivat laulun taustoja. He myös arvuuttivat vihjeillä laulujen nimiä



Täällä oli jo huimaan 7 € hintaan mansikoita myynnissä... ihan roisto hinta parista mansikasta, mutta koska rakastan mansikoita, olihan niitä pakko ostaa..

Aurinkoa ja lämpöä sinne Suomeen myös! Täällä pyöräillään kuuluisa Vätternrunda tänä ja ensi viikonloppuna, toivottavasti ensi viikonloppuna on yhtä aurinkoista kuin nytkin.
Nähdään pian!

tiistai 31. toukokuuta 2016

Svenglskaa

Lämmin saapui Motalaankin monen päivän sateiden jälkeen :)

Moni mietti ja minäkin mietin miten pärjään täällä näin kielellisesti. Ruotsin kieltä on joo opiskeltu pahimpina teinivuosina ja nyt ammattikoulussa. Mutta oliko siitä apua?

No olihan siitä. Kuitenkin riikinruotsi on ihan eri kieli, mitä me opiskelemme Suomessa. Suomenruotsi on helppoa ymmärtää, koska kaikkia äänteitä ei käytetä puheessa. Siksi riikinruotsi on vaikeaa ymmärtää. Monet tutut sanat vääntyvät oudoiksi riikinruotsissa, kun kaikki äänteet otetaan käyttöön.

Ensimmäiset päivät menivät ennustetusti pääkipeässä. En ymmärtänyt puoliakaan mitä minulle puhuttiin. Onneksi suurin osa työntekijöistä osaa edes englantia auttavasti, joten sillä saatiin kommunikoitua. Jotenkin.
Ohjaajani puhuu suomea ja asukkaiden kanssa pärjään "vauvaruotsilla", koska he itsekkään eivät puhu mitenkään selvästi. Kuten Suomessakin muistisairaat, he sukkuloivat puheessaan asiayhteydestä toiseen. Pysy siinä sitten perässä. "Jag vet inte" tai "Javisst" ovat hyviä lausahduksia. Asukkaat eivät myöskään pahastu, jos et heti muista sanan oikeaa muotoa. Pääasia, että kasvot saadaan pestyä ja asukas nukkumaan.

Yksi päivä kaikki vaan loksahti kohdilleen. Kuullusta puheesta saattoi uupua pääpointti, mutta ymmärsin, jos joku kysyi jotakin. Onneksi meidän solun hoitajat puhuvat hidastettua ruotsia ja näyttävät eleillä mitä tarkoittavat. Kaiken huippu on se, että minä ymmärrän mitä minulle sanotaan mutta en muista mitä minun pitäisi sanoa. Sanat ovat kielen päällä, mutta ne eivät vain tule. Minne ne oikein katoaa....

Olen miettinnyt sitä, että minun olisi pitänyt opiskella ruotsia vielä ahkerammin ennen lähtöä. Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, ettei sitä voinut sen kummemmin valmistautua tulevaan. Tämä riikinruotsi on niin erilaista ja nopeaa. Mutta sanoi ohjaajanikin sitä, että joskus kun puhun suomea ja innostun selittämään jotain ja puhun niin nopeasti, että ohjaajakaan ei pysy perässä mitä sanon.. hups.

Miten täällä muuten menee, niin kaupassa käynti oli yhtä... niin. Kerran kaupan kassa puhui niin nopeasti, etten ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, ja annoin 210 kruunun ostoksiin myyjälle 400 kr. Raha on edelleen mysteeri, sen arvoa on vaikea välillä suhteuttaa, vaikka 210 kr ostokset ovat n. 24 euroa. Nyt näin jakson lopulla myyjien puhe on selkiytynyt ja ymmärrän mitä he puhuvat, mutta se johtuu siitä, että kuulen kieltä joka päivä.

Onneksi setäni perhe puhuu suomea, joten se ei ihan unohdu :D

Pieni kevennys päivään: Onneksi Solbackenin katti ja minä ymmärrämme toisiamme. Se tulee aina syliin kun se vierailee solussa, jossa olen harjoittelussa

Aurinkoista päivän jatkoa ystävät! Enää tämä viikko ja ensi viikolla onkin jo näytön paikka... Suuntailen sitten jo takaisin Suomeen. Aika on kyllä mennyt niin nopeaan...



lauantai 28. toukokuuta 2016

Hei täältä vesisateesta...

Aurinko piilotti itsensä taas tuonne pilvien taakse juuri kun alkoi kolmen päivän loma... mutta ei se ainakaan eilen haitannut kun grillasimme Motalan Suomiseuran kanssa Varamonissa :)

Hyvää oli!

Vettä satoi ja grillikin meinasi sammua pariin otteeseen, mutta saimme silti grillattua.

Ja muistin vihdoinkin ottaa kuvia Solbackenista! Täällä on tosiaan vähän erilaista, usein ajatellaan että Ruotsi on kovin samanlainen paikka. Täällä on monenlaisia erilaisia ruokia, joita suomalaiset eivät pistäisi suuhunsa ollenkaan. Kuten kummallinen kanamunalettu, jonka sisässä on lihaa tai jotakin. Ja samoin erikoinen jäätelö, joka todellisuudessa oli kermaa pakastettuna... Mutta sentään se oli hyvää. Täällä tehdään myös ruokaa itse, ja juuri nyt raparperit ovat parhaimmillaan, niin melkein joka päivä on jotain raparperi leivosta kahvipöydässä.

Viikonloppuisin ollaan fiinejä ja juodaan hienommista laseista ja laitetaan kivat servetit pöytiin.


Sisäpihalle pääsee aina ulkoilemaan



Yksi päivä laitettiin asukkaan kanssa kukkapenkkiä ojennukseen. Oli ihana päivä kun oli lämmintä ja aurinko paistoi



Kuvassa näkyy hiukan pelargunioita joita kävimme ostamassa kukkakaupasta yhdessä asukkaiden kanssa. Niille vain meinasi käydä jo heti alussa köpelösti, ne tippuivat asukkaan rollaattorin päältä lattialle.... :D



Olohuoneessa juodaan aina iltapala kahvit ja teet. Ihana hetki katsoa uutisia ja jutella miten päivä on mennyt.

 Toivottavasti siellä Suomessa ei sada ihan joka päivä vettä.. Tänään käymme Övralidissä, viime reissusta sinne onkin jo pari vuotta :)

tiistai 17. toukokuuta 2016

Solbacken

Työpaikka missä olen on aika moderni verraten Suomen hoivakoteihin. Kajaanissakin on muutama moderni hoivakoti, mutta tämä paikka on ihan omaa luokkaansa.

Kaikki lähtee asiakkaasta. Herääminen aamulla, syöminen, pukeminen... Kaikilla on muistisairausdiagnoosi, mutta he voivat tehdä erittäin johdonmukaisia päätöksiä elämästään.
Valoa ja tilaa riittää missä olla. Talossa on kuusi solua, ja kaikilla on mahdollisuus päästä ulos itsenäisesti suljetulle sisäpihalle. Hoitajan tai omaisen kanssa voi poistua myös hoivakodin alueelta erilaisille kävelyretkille tai mennä vaikkapa aurinkoisena päivänä nauttimaan Övralidin maisemista. 
Kävimme asukkaiden kanssa ostamassa kukkia kaupungilta ja kävimme paikallisessa leipomossa kahvilla, oli hyvää!
Övralidissa asui eräs ruotsalainen runoilija. Hänen talossaan ei ole yhdellä seinällä ikkunoita kuin muutama. Näkymät talolta Vättern järvelle ovat huikeat! 
Vättern illalla Varamonin rannalta

torstai 5. toukokuuta 2016

Motala

Päivää ennen lähtöä oli kadoksissa passi ja matkalippu. Isoveljen sanoin: "et tarvitse passia mihinkään ruotsissa mutta lentokentällä tarvitset." Kumpikin löytyi ja kummatkin lentomatkat sujuivat hyvin pienestä turbulenssista huolimatta.

Voi tätä tavaran määrää!

Perillä Tukholmassa oli aivan ihanan lämmin ja kevät oli tullut jo sinnekin, mutta Motalassa on jo melkein kesä.

Näkymä parvekkeelta

Kukat kukkii ja on lämmintä😌 Mitäpä muuta ihminen tarvitsee... Ai niin, jäätelö puuttuu!