tiistai 31. toukokuuta 2016

Svenglskaa

Lämmin saapui Motalaankin monen päivän sateiden jälkeen :)

Moni mietti ja minäkin mietin miten pärjään täällä näin kielellisesti. Ruotsin kieltä on joo opiskeltu pahimpina teinivuosina ja nyt ammattikoulussa. Mutta oliko siitä apua?

No olihan siitä. Kuitenkin riikinruotsi on ihan eri kieli, mitä me opiskelemme Suomessa. Suomenruotsi on helppoa ymmärtää, koska kaikkia äänteitä ei käytetä puheessa. Siksi riikinruotsi on vaikeaa ymmärtää. Monet tutut sanat vääntyvät oudoiksi riikinruotsissa, kun kaikki äänteet otetaan käyttöön.

Ensimmäiset päivät menivät ennustetusti pääkipeässä. En ymmärtänyt puoliakaan mitä minulle puhuttiin. Onneksi suurin osa työntekijöistä osaa edes englantia auttavasti, joten sillä saatiin kommunikoitua. Jotenkin.
Ohjaajani puhuu suomea ja asukkaiden kanssa pärjään "vauvaruotsilla", koska he itsekkään eivät puhu mitenkään selvästi. Kuten Suomessakin muistisairaat, he sukkuloivat puheessaan asiayhteydestä toiseen. Pysy siinä sitten perässä. "Jag vet inte" tai "Javisst" ovat hyviä lausahduksia. Asukkaat eivät myöskään pahastu, jos et heti muista sanan oikeaa muotoa. Pääasia, että kasvot saadaan pestyä ja asukas nukkumaan.

Yksi päivä kaikki vaan loksahti kohdilleen. Kuullusta puheesta saattoi uupua pääpointti, mutta ymmärsin, jos joku kysyi jotakin. Onneksi meidän solun hoitajat puhuvat hidastettua ruotsia ja näyttävät eleillä mitä tarkoittavat. Kaiken huippu on se, että minä ymmärrän mitä minulle sanotaan mutta en muista mitä minun pitäisi sanoa. Sanat ovat kielen päällä, mutta ne eivät vain tule. Minne ne oikein katoaa....

Olen miettinnyt sitä, että minun olisi pitänyt opiskella ruotsia vielä ahkerammin ennen lähtöä. Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, ettei sitä voinut sen kummemmin valmistautua tulevaan. Tämä riikinruotsi on niin erilaista ja nopeaa. Mutta sanoi ohjaajanikin sitä, että joskus kun puhun suomea ja innostun selittämään jotain ja puhun niin nopeasti, että ohjaajakaan ei pysy perässä mitä sanon.. hups.

Miten täällä muuten menee, niin kaupassa käynti oli yhtä... niin. Kerran kaupan kassa puhui niin nopeasti, etten ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, ja annoin 210 kruunun ostoksiin myyjälle 400 kr. Raha on edelleen mysteeri, sen arvoa on vaikea välillä suhteuttaa, vaikka 210 kr ostokset ovat n. 24 euroa. Nyt näin jakson lopulla myyjien puhe on selkiytynyt ja ymmärrän mitä he puhuvat, mutta se johtuu siitä, että kuulen kieltä joka päivä.

Onneksi setäni perhe puhuu suomea, joten se ei ihan unohdu :D

Pieni kevennys päivään: Onneksi Solbackenin katti ja minä ymmärrämme toisiamme. Se tulee aina syliin kun se vierailee solussa, jossa olen harjoittelussa

Aurinkoista päivän jatkoa ystävät! Enää tämä viikko ja ensi viikolla onkin jo näytön paikka... Suuntailen sitten jo takaisin Suomeen. Aika on kyllä mennyt niin nopeaan...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti